Näin tämän tekstin instagramissa jo aikaa sitten ja tämä puhutteli paljon. En kuitenkaan ymmärtänyt ennen kuin vasta tänä keväänä kun yritin selittää avopuolisolleni juurta jaksaen, miksi pelkään niin paljon koronavirusta ja jos saan sen miten siinä käy. Olin äärimmäisen turhautunut, vaikka kuinka selitin tuntui siltä, ettei toinen tuntunut ymmärtävän ollenkaan. Lopuksi kuitenkin hän vastasi niin, että ymmärsin. Ilman vastaavia kokemuksia ja samoja sairauksia kuin minulla, toisella ei voi olla historiakokemusta reagoida samalla tavalla kuten minä tai pelätä samalla tavalla.
Ne jotka sairastaa osaavat asettua toisen asemaan paremmin, koska kokemukset on usein yhteneviä. On rampattu useilla lääkäreillä ja odotettu pitkään, sanottu luulosairaaksi kun kokeissa ei näy mitään ynnä muuta.
Itsekin olen pitänyt omaa hyvää terveyttäni remission aikana itsestäänselvyytenä. Kipuja ei juurikaan ollut ja yli 200kg jalkaprässissä ei ollut mitenkään erikoinen juttu. Sen sijaan nyt polven turpoilun takia olen sohvalla arponut kohta 2 tuntia uskallanko lähteä kauppaan maskeineni, koska viime kauppareissulta polvi ärtyi.
Luin äärimmäisen hyvän blogiartikkelin Piia Pajuselta Miten aloittaa treeni tauon jälkeen ja näitä vinkkejä ajattelin noudattaa kunhan antibioottikuuri on ohi ja polvi on parempi. Katsotaan myös mitä reumalääkäri sanoo ensi viikolla. Mutta omaa vointia kunnioittaen päivä kerrallaan.
Mukavaa viikonloppua!
Johanna
Chronically Johanna 