Vuosi 2020 alkoi omalta osaltani uupumuksesta toipumisella. Jouluna 2019 paloin auttamattomasti loppuun. Koko tammikuun makasin vain sohvalla yöpuvussa kunnes avopuoliso kehoitti tekemään edes jotain, lähtemään talosta ulos. Otin extempore lennot Lontooseen neljäksi päiväksi ja matkustin yksin.
Tämä osoittautui elämäni reissuksi! Sain joka päivä tehdä niin kuin itse halusin ja jostain sain taas kaivettua itseni ja oman tahtoni esille (muiden miellyttäminen on pitkään mennyt oman edun ja jaksamisen edelle).
Lontoosta palatessani ensimmäinen suuri päätös oli jättää uupumukseen johtanut työ ja irtisanoin itseni. Stressi laukaisee mulla reumakivut ja irtisanoutumista seuraavana yönä en saanut nukuttua, kun särki niin paljon.
Ehdin olla uudessa työssä viikon ennen kuin alkoi korona karanteeni ja etätyöt. Täysin etänä uuden työn oppiminen on ollut haastavaa, toki oli eduksi, että talo oli ennestään tuttu.
Ilman koronaakin olisin varmaan tullut seuraavaan päätökseen, mutta korona varmasti eskaloi erimielisyyksiä ja nosti esille fundamentaalisia eroavaisuuksia ajattelutavoissa avopuolison kanssa. Kesäkuussa päätimme erota viiden vuoden jälkeen.
Syksy toi mukanaan uuden kodin ja koronan toisen aallon. Keväällä menetin itseni pelolle, pelkäsin kuollakseni joka päivä. Sen sijaan syksyn tullessa tiesin jo, millä mentaali keinoilla selviän eteenpäin koronan uhan roikkuessa päällä.
Olen järkeillyt tämän asian niin, että punnitsen onko jostain saatava hyöty suurempi kuin siihen liittyvä riski. Mikäli hyöty on suurempi, riski kannattaa ottaa. Esimerkiksi salilla käyminen on riski, siellä altistuu enemmän ihmisille. Mutta mielenterveyden ja myös fyysisen hyvinvoinnin takia saatu hyöty on suurempi. Silti käytän SquatWolf brändin 4-kerroksisia kangasmaskeja salilla (jotta mahdollisesti virusten määrä olisi pienempi hengitettäessä, mikäli jollain salilla olisi korona). Linkki tässä mistä maskit on ostettu.
Samoin perustein tein päätöksen matkustaa lomalla. Työnantajalle ei koituisi haittaa, koska karanteenissa olisin lomalla. Samoin asun yksin, joten jos altistuisin, en vaarantaisi muita (ruokaa saa tilattua kotiin ja kotona on riittävästi treenivälineitä).
Loppukaneettina kuitenkin; täysi karanteeni kotona on mielelle aika kova juttu, en poistunut kuin viemään roskat ja kävin toisessa korona testissä, joten matkustaminen korona aikana ei saavuta riittävää hyötyä jotta se olisi kannattavaa niistä syistä, joita minulla oli.
Olen kuitenkin saanut lomalla levätä ja nukkua. Arvelinkin ennen lomaa sillä stressin ja väsymyksen määrällä, että kunhan nukun viikon niin on parempi olla. Joka yö tuli nukuttua 8-10 tuntia. Joinakin öinä tosin huonommin.
Lopetan vuoden 2020 laittamalla itseni edelle. Olen oppinut havainnoimaan paremmin esimerkiksi toksiset ihmiset, olivat he perheen jäseniä tai ystäviä, ja välttämään toksisia tilanteita ja suojelemaan itseäni paremmin.
Vuonna 2021 jatkan viimeistä terapia vuottani ja itseeni tutustumista ja sen löytämistä kuka olen ja mitä haluan. Se on hyvä olla selvillä viimeistään nyt, se oikea parisuhdekin on helpompi löytää, kun on omat arvot ja haluttu elämäntyyli kirkkaana mielessä.
Tinderiin ensi vuonna menee kutakuinkin seuraava teksti: ”Fitness is life! M.Sc. in BA. 🇫🇮🇬🇧 Ambitious, passionate, brave, continuous improvement 🚫🚬🚫🍷” mikäli noin montaa merkkiä saa käyttää!😄🙈
Reuma on onneksi hallinnassa, tosin ensi vuonna lisään hyvinvointi komboon osteopatian, jota en ole koskaan vielä kokeillut.
Vuonna 2021 alkaa myös kisadieetti ja Wellness fitness kisat on edessä 2022 keväällä.
Pitkän ajan suunnitelmat on siis selvillä!
~Johanna
Chronically Johanna 